A willow grows aslant a brook

2 kuva pieni

5 kuva pieni

There is a willow grows aslant a brook,

that shows his hoar leaves in the glassy stream;

there with fantastic garlands did she come

of crow-flowers, nettles, daisies, and long purples

that liberal shepherds give a grosser name,

but our cold maids do dead men’s fingers call them:

4 kuva pieni

7 kuva pieni

There, on the pendent boughs her coronet weeds

clambering to hang, an envious sliver broke;

when down her weedy trophies and herself

fell in the weeping brook. Her clothes spread wide;

and, mermaid-like, awhile they bore her up:

valittu pieni

6 kuva pieni

which time she chanted snatches of old tunes;

as one incapable of her own distress,

or like a creature native and indued

unto that element: but long it could not be

till that her garments, heavy with their drink,

pull’d the poor wretch from her melodious lay

to muddy death.

1 kuva pieni

 

Photos: Sauma

Poem: William Shakespeare (Hamlet – Act 4, Scene 7)

 

 

 

 

 

 

 

Wintery Moomin Story

•••

Taivas oli melkein musta, mutta lumi oli kuutamossa kirkkaan sinistä.
Meri nukkui jään alla, ja syvällä mullassa juurien välissä pienet mönkiäiset näkivät unta keväästä. Mutta siihen oli vielä melkoinen matka, sillä talvi ei ollut pitemmällä kuin vähän ohi uudenvuoden.
Juuri siinä, missä laakso teki loivan kaarteen kohotakseen vuorta kohti, oli lumen peittämä talo. Se oli kuin merkillisen muotoinen kinos ja näytti hyvin yksinäiseltä. Aivan sen lähellä mutkitteli joki sysimustana jäisten töyräiden välissä; virta oli pitänyt veden sulana koko talven. Mutta sillan yli ei kulkenut jalanjälkiä, ja tuulen tuomat kinokset olivat talon ympärillä koskemattomat.
Mutta sisällä oli kuitenkin lämmintä. Kellarin uunissa paloi hiljalleen turvetta tavattomat määrät. Kuu kurkisti sisään ikkunasta ja paistoi huonekalujen valkeille talvipäällisille ja kristallikruunuun, joka oli verhottu tyllillä. Ja salongissa, talon suurimman kaakeliuunin ympärillä, nukkui muumiperhe pitkää talviunta.

The sky was almost black, but the snow shone a bright blue in the moonlight.
The sea lay asleep under the ice, and deep down among the roots of the earth all small beasts were sleeping and dreaming of spring. But spring was quite a bit away because the year had only just got a little past New Year.
At the point where the valley began its soft slope towards the mountains, stood a snowed-up house. It looked very lonely and rather like a crazy drift of snow. Quite near it ran a bend of the river, coal-black between ice-edges. The current kept the stream open all winter. But there were no tracks leading over the bridge, and no one had touched the snowdrifts around the house.
Inside, the house was warm and cosy. Heaps of peat were quietly smouldering in the central-heating stove down in the cellar. The moon looked in sometimes at the drawing-room window, lighting on the white winter covers of the chairs and on the cut-glass chandelier in its white gauze bag. And in the drawing-room also, grouped around the biggest porcelain stove of the house, the Moomin family lay sleeping their long winter sleep.

•••

_igp8661

•••

Kristallikruunu alkoi äkkiä helistä. Se keinui hiljaa edestakaisin ja jokin liikkui tyllin sisässä. Se oli karvainen ja pieni, ja pitkä musta häntä riippui suoraan alas lasiprismojen välistä.
– Siellä hän on, mutisi muumipeikko. – Minun esi-isäni on asettunut asumaan salongin lamppuun.
Mutta se ei tuntunut vaaralliselta. Muumipeikko oli alkanut tottua lumottuun talveen.

The cut-glass chandelier started jingling. It was slowly swaying back and forth, and something was moving about inside the gauze. Something small and hairy. A long, black tail was hanging straight down among the prisms.
Moomin ancestor
”There he is,” Moomintroll murmured. ”My ancestor has set himself up in the chandelier.”
But now this didn’t seem so very bad. Moomintroll was getting accustomed to the bewitched time of winter.

•••

Onko ihanampaa tarinaa talveen kuin:
Story from one of my favorite books of all time:

-Tove Jansson

Taikatalvi
Moominland Midwinter

Photo: Sara
Model: Vilja
Post: Riina

Sadonkorjuu

dsc_3887_1050

Sade pilviä himmentää ja metsien sinen,
mutta väreille mullan se kostean loisteen luo.
Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen
on vehmaus maan, joka kasvun ja hedelmän suo.
Ja versoen jälleen, kuin olis heleä kevät,
syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät,
ja puutarhan loimua syyssade viilentää.
Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa,
ja raskaat tähkät nöyrinä maahan jää.

dsc_4023_1050

dsc_3985_1050

dsc_3944_1050

Tämän runsauden, syvän, loistavan elämän nähden
sinut, Salattu, nään; taas syliisi antaudun.
Tuhat kertaa näin maan mullasta löysin sun,
tuhat kertaa nyyhkytin kivun ja hurmion tähden.
Oi tiedän, tiedän, jos olisin kahleista vapaa,
tätä syvyyttä kullan ja ruskean tuntisi en,
en hohtoa varjojen, jotka nyt silmäni tapaa,
en hymyä salaista tuskan ja kauneuden.
Laki mullan ei täyty ilman sirpin terää.
Sinut, Ylhäinen, vain järkkyen nähdä saa.
Vain kuumin kyynelin silmäni aukeaa,
ja nääntyen vain, vain kuollen ihminen herää.

dsc_3952_1050

dsc_3983_1050

dsc_3970_1050

Yhä vapisee sydämeni, jota on kärsimys purrut.
Mutta turhaan en ole elämän rajoille surrut.
Läpi sateen nään, mitä muut ei silmin nää:
sato kypsynyt kullanraskaana kimmeltää,
ikävöiden kuoleman viiltoa, sirpin terää.

Saima Harmaja – Sadonkorjuu, 1933

Photos: Riina/Sauma

Spring dreams

Vaikka aurinko jo venyttääkin säteitään päivä päivältä kauemmin ja lämpimämpinä, kaipuu kesästä tuntuu kouraisevan.

Although the sun is stretching its beams day by day longer and warmer, aching for summer grows stronger in me.

CF009952pien copy

Niin lähellä, niin kaukana.

So close, yet so far.

CF0098081050copy

CF009924pien copy

Tämä aika tuntuu olevan huolia täysi, ja huolet taas saavat kaipaamaan

asioita, joiden olemassaolosta ei edes tiedä.

Jotakin tai jonnekin.

 

This time seems to be full of worries, and the worries makes one miss things,

that perhaps do not even exist.

Something or somewhere.

CF009935pien copy

Jotta voi mennä eteenpäin, on tiedostettava mistä on tullut,

miten on päätynyt tänne.

Silloin ajatus vie aina takaisin niihin päiviin,

kun kaikki muuttui.

 

In order to move forward one must be aware of the journey travelled,

the route that led here to this point. And thinking the past

makes the mind go back to those days,

when everything changed.

CF009968pien copy

Pisteeseen, josta ei enää ollut paluuta.

Alusta aloittaminen, viattomana ja puhtaana,

on mahdotonta.

Aivan niin kuin unohtaminen kokonaan on mahdotonta.

 

Back to the point, where there was no return.

To start over, as innocent and pure, is impossible.

Just like forgetting all is impossible.

CF009956pien copy

Mieli kuitenkin pyrkii häivyttämään huonot

ja säilyttämään kaikista kauneimmat.

 

Yet the mind tends to fade the bad

and cherish the beutiful.

CF009827pien copy

Silloin mietin,

miltähän näyttäisit nyt,

jos tulisit vastaan kadulla?

 

In those moments I wonder

how you would look like now,

if we came across on the street?

CF009991pien copy

Nämä keväiset auringonsäteet saisivat ainakin kilvoitella huomiosta hymysi kanssa.

Sellaisena sinut näen.

 

These rays of spring sun would have to compete for attention with your smile.

That is how I see you.

CF009998pien copy

Unessa, kun kaiken saa omaksi

ja olet jälleen siinä.

 

Asleep

where dreams come true

and you are here again.

 

 

Photos: Katansky
Model: Heini
Styling: Sauma