23. luukku

luukku_23pien

Huomenna olisi jouluaatto, mutta Onnilla ei vieläkään ollut lahjaa mummille. Miten tässä näin kävi, mietti Onni itsekseen. Hän laittoi kaikki kirjat takaisin hyllyyn pettyneenä ja turhautuneena, ja päätti sitten lähteä kävelylle kylän talvisiin maisemiin. Jospa se vähän piristäisi.

Ulkona oli pimeää, mutta tunnelmalliset valonauhat lumisissa puissa ja ihmisten kodeissa loistivat hämärästä valaisten lumen halki mutkittelevia reittejä. Onni tallusteli verkkaisesti potkien samalla lumipalloa eteenpäin jokaisella askeleellaan. Haikeus valtasi mielen, kun hän ajatuksissaan jäi katselemaan talojen ikkunoista sisään. Niiden takana ihmiset puuhastelivat iloisina yhdessä kauniisti laitetuissa kodeissaan. Onni oli huomaamattaan kävellyt jo pitkän matkan aivan kylän reunalle, jonne jouluvalojen lempeä hohde ei enää yltänyt. Suureksi hämmästykseksi Onni huomasi tutun hahmon edessään.

”No mutta pukki! Mitä ihmettä sinä täällä teet?”, ihmetteli Onni hyvin ilahtuneena. ”He hei Onni! Olen tänä vuonna onnistunut jakamaan lahjat ennätysajassa! Enää reilu reellinen paketteja jaettavana tänne ja naapurikylään”, kertoi pukki hymyillen hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta. ”Kerrassaan mainiota!”, riemastui Onni ja kysyi, voisiko tulla mukaan jakamaan loppuja lahjoja. Joulupukillehan se sopi kyllä ja hän otti Onnin mielihyvin mukaan rekiajelulle.

Toivottavasti mummi ei huolestu poissaolostani liiaksi, jäi Onni pohtimaan, kun reki käänsi nokkansa kohti seuraavan kylän valoja.

 

Kuvitus: Roosa Henttu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s