22. luukku

image

Joulustressi oli virallisesti saavuttanut Onninkin. Jatkuva etsintä väsytti henkisesti että fyysisesti. Onni torkahti kirjan alle, kunnes silmäluomien lävitse alkoi paistaa kirkas ja läikehtivä valo. Hän aukaisi silmänsä ja katseli hämmästyneenä kauneutta ympärillään. Joka puolella oli uskomaton väriloisto ja kukkien huumaavan makea tuoksu. Ilmassa leijaili kuin kultahippuja ja seassa lenteli merkillisen näköisiä otuksia, jonkinlaisia perhoskeijuja. Luonnon äänet muodostivat rentouttavia melodioita ja perhoskeijut ilakoivat tanssien Onnin ympärillä. Se sai suupielet kääntymään väkisinkin ylöspäin ja unohtamaan turhuudet. Mikä hauskuus ja meininki! Nämä tyypit osasivat selvästi järjestää pirskeet, joten Onni antautui karkeloihin mukaan ilomielin.

”Kops!”, kuului ääni, kun kirja tippui nenältä lattialle ja herätti Onnin. Oltiin takaisin mummolan lattialla, kirjakasan äärellä ja vieläkin ilman lahjaa. Mutta enää en stressaa, tuumi Onni. Se ei kuulu jouluun, vaan elo, ilo ja valo!

 

Kuvitus: Iiris ja Sara Juvonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s