5. luukku

image

Jos faaraon hautakammiossa olikin pimeää, avaruusaluksessa puolestaan oli lukematon määrä värikkäitä valoja jotka tuikkivat ja vilkuttivat mikä mihinkin rytmiin. Ympäriltä kuului hurinaa, surinaa ja piippailua pilotin naputellessa laitteitaan. Ikkunasta näkyi maapallo, ja Onni ymmärsi olevansa Maan kiertoradalla. Painovoimaa ei ollut.

Pilotin nimi oli Ikeå ja hän oli kotoisin Merkuriuksesta. Onnilla oli aluksi hiukan hankaluuksia ymmärtää joitakin Ikeån sanoja, mutta hän tottui ystävällisen avaruusolion puheeseen pian. Ikeå kertoi olevansa matkalla aurinkokunnan ympäri ja pysähtyneensä kiertelemään myös Maassa. ”Minä tyckään paljån sinun planeetastasi! Se ån niin kivan elävä ja ån niin paljån nähtävää. Mutta minä ålen jå turneerannut kaicki paikat ja pian tulee päivät että jatkaa matka Marsiin. Haluatckå tulla mukaan?”

Onni kiitti tarjouksesta, mutta kertoi oikeastaan etsivänsä lahjaa isoäidilleen. Ikeå kertoi matkailun opettaneen hänelle, että yllättävän vähällä tavaramäärällä tulee toimeen. Vaikka kyllä kovaksikeitetty avaruusnomadikin välillä jotain kaipaa: aurinkotuulen ujeltaessa ja tähtisateen ropistessa aluksen peltikattoa vasten haluaisi vain käpertyä foliohuovan alle syömään tuoreita korvapuusteja. Kenties isoäitikin ilahtuisi korvapuusteista?

Se oli Onnin mielestä oikein hyvä lahjaidea kenelle muulle tahansa paitsi isoäidille. Miten Onni voisi antaa korvapuusteja mummille, joka itse leipoo maailman parhaat pullat? Ei, se ei kävisi päinsä.

 

Kuvitus: Sara Juvonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s