1. luukku

^FF6893E4B6A0860FD9003C4754E98BAB32E564B168EFBCED13^pimgpsh_fullsize_distr

Kylä jossa Onni asui, oli yksi niistä maaseudun ja metsien ympäröimistä rauhallisista pikkukylistä, jossa kaikki säilyi aina samanlaisena – tuttuna ja turvallisena – riippumatta siitä, mitä muualla maailmassa tapahtui. Kaikki tehtiin niin kuin aina ennenkin, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Syksy oli jo pitkällä ja päivät menivät menojaan, kunnes pimeys ja omiin oloihin käpertyminen vaihtuivat salakavalasti hiipien täyteen kuhinaan koko kylässä. Joulu koputteli ovelle.

Joulu oli tärkein aika vuodesta koko kylälle, ja siihen valmistautuminen aloitettiin hyvissä ajoin. Aina joulukuun ensimmäisenä päivänä koko kylä kuorrutettiin koristeilla ja valonauhoilla, ja harvassa olivat ne talot, joista joululaulut tai vastapaistettujen piparien tuoksu eivät olisi tulvineet kadulle.

Mummin mökissä valmistauduttiin myös, mutta rauhallisen verkkaiseen tahtiin. Radiossa soivat toivotut levyt, kaappikellon punnukset heilahtelivat hiljaa ees taas ja takassa paloi tuli. Ikkunan takana tuuli heitteli kuivia lehtiä pimentyvässä illassa. Ensilumi tulisi aivan näinä päivinä, sen pystyi aistimaan. Mummi kilisytteli puikkojaan sitä vauhtia, että aikoi pelastaa koko kylän varpaat paleltumakuolemalta. ”Oletkos sinä jo kirjoittanut kirjeen lahjatoiveesta tontuille?” muistutti mummi Onnia.

”Totta tosiaan, on jo joulukuun ensimmäinen päivä, enkä ole edes miettinyt koko asiaa!” huudahti Onni ja ilmoitti ryhtyvänsä toimeen saman tien. Hän haki kynän ja paperia ja alkoi kirjoittaa toiveitaan: jännittäviä tarinoita, seikkailuja… kunnes äkkiä lopetti ja jäi miettimään. ”Mutta voiko semmoisia lahjoja toivoa, joita ei voi paketoida?  Mitä mummi sinä toivot joululahjaksi?” Mummi hymyilee. ”Minä olen elämässäni saanut jo kaiken, enkä enää osaa toivoa enempää. Mutta kerran, kauan sitten kun olin nuori, minä pyysin jouluna vain yhtä asiaa pukilta”, mummi kertoi. ”Eikä sitäkään lahjaa voinut paketoida”. Onni kuunteli tarinaa uteliaana. ”Mikä se lahja oli, mummi, saitko sen?” Mutta mummi vain hymyili ja nyökkäsi, kertomatta mikä lahja oli ollut. Sitten pienen hetken ajan mummi näyttikin surulliselta. ”Voi kun ukkikin voisi olla täällä meidän kanssamme jouluna”, mummi huokasi, mutta jatkoi sitten neulomista.
Silloin Onni päätti löytää sellaisen joululahjan, josta mummi ilahtuisi ikihyviksi! 

Mutta mistä etsiä lahjaa mummille jolla on jo kaikkea?

Kuvitus: Roosa Henttu

1 comment

Add Yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s